Opintomatka Kuopioon

Marraskuussa teimme opintomatkan Kuopioon. Ensimmäinen kohteemme oli Kuopion yliopistollisen sairaalan sairaalamuseo Siilinjärvellä Tarinan sairaalan alueella.

Sairaalamuseossa on noin 3500 esinettä, erikoissairaanhoidon välineitä, laitteita ja materiaaleja. Lisäksi nähtävillä on noin 2000 valokuvaa. Aivan huikea paikka!

Pyörätuolit ovat hieman muuttuneet ajan saatossa.

Kun kaikesta oli pulaa, sideharsotkin pestiin ja rullattiin uudelleen, mutta onneksi oli laitteita avuksi.

Mutta kukapa tietää, mitä nämä alla olevat esineet ovat?

Sairaalamuseon jälkeen lounastimme Siilinjärvellä Ravintola Vintissä.

Iltapäivän ohjelmassa oli vierailu Suomen aivotutkimus- ja kuntoutuskeskus Neuroniin. Mahtavaa, mitä osaamista ja mahdollisuuksia meiltä Suomen maasta löytyy. Osastonhoitaja Titta Kekäläinen piti meille mielenkiintoisen esityksen keskuksen toiminnasta ja toimintaperiaatteista. Pääsimme myös katsomaan erilaista kuntoutuksessa hyödynnettävää teknologiaa mm.porraskävelysimulaattoria, valjasrataa ja kadunylityssimulaattoria.

Päivä huipentui ostoshetkeen Matkuksessa. Pitkän mutta antoisan päivän jälkeen kotimatkalaiset olivat aika väsyneitä. Taisipa joku nukahtaakin...

Vastuullista työskentelyä työssäoppimisjaksolla

Neljä viikkoa sitten siirryimme koulun penkiltä käytäntöön ja meillä alkoi kuntoutumisen tukemisen jakso. Koska olemme pilottiryhmä, meillä myös testataan erilaisia tapoja opiskella ja toteuttaa asioita. Ja mikäpä olisi parempi tilaisuus kokeilla uusia tuulia, kuin top-jakso. Tällä kertaa top-jakso toteutetaankin täysin eri tavalla: perehtymisjakson jälkeen hyppäämme puikkoihin ja vastaamme yksikön toiminnasta yhdessä opiskelukavereiden kanssa. Normaalisti opiskelija kulkee työpaikalla työpaikkaohjaajan mukana koko top- jakson ajan, mutta me emme. Koko kokeilun ideana on oppia tekemään vastuullista työtä ja ymmärtää, mitä oikeasti arjessa pitää muistaa. Lisäksi oppiminen on tehokkaampaa, kun lopulta itse lähtee vastaamaan asioista.


Luokkamme jaettiin kahteen työpaikkaan, eli meitä opiskelijoita tuli useampi yhteen paikkaan. Toiseen 7 ja toiseen 6. Käytännössä kokeilumme alkoi kahden viikon perehtymisjaksolla työpaikkaan, asukkaisiin sekä arkeen ja toimintatapoihin. Seurailimme aluksi työntekijöiden toimintaa ja pikkuhiljaa uskaltaessamme siirryimme itse tekemään työtä itse. Viikkoina 3-5 alamme vastaamaan työyksikön toiminnasta: suunnittelusta, toteutuksesta ja arvioinnista. Työvuorossa useimmiten on 1-3 opiskelijaa, ja työskentelemme yhdessä. Valitsemme myös yhden meistä opiskelijoista, joka toimii lääkevastaavana vuoron aikana. Viimeinen kuudes viikko huipentuu näyttöviikkoon. Näyttöviikko toteutetaan kummassakin paikassa ryhmänäyttönä. Arviointi toteutetaan kuitenkin perinteisesti yksilöarviointina. Vaikka meillä onkin vetovastuu, on työvuorossa aina vakityöntekijöitä. He seuraavat meidän toimintaa ja puuttuvat ainoastaan, jos turvallisuus on vaarantumassa. He saavat antaa meille vinkkejä. Me saamme myös pyytää apua henkilökunnalta jos koemme sen tarpelliseksi.

" Ennen top-jakson alkua odotin innolla ja ehkä vähän kauhulla tulevaa kokeilua, koska edelliset top-jaksot on menty sillä perinteisellä tyylillä. Perehdytys viikot oli mielenkiitoisia, joka päivä näki ja koki uutta,työpaikkaohjaaja vaihtui päivittäin. Se oli iso plussa että ohjaava opettaja oli useana päivänä viikossa työpaikalla. Kahden viikon perehdytys oli omasta mielestä juuri sopivan pituinen, siinä ajassa sai hyvän käsityksen työpaikan päivärytmistä ja ehti tutustumaan asukkaisiin. Kun vastuu siirtyi meille, totuus iski rankalla kädellä. Itse en ainakaan ollut ymmärtänyt, että mistä kaikesta se vastuu oikeasti pitä ottaa. Onneksi ensimmäisen viikon jälkeen homma alkoi sujua hyvin. Parasta tässä on se, ettei kaikkea tarvitse muistaa yksin.

"Ensimmäisen kerran kun kuulin tämän top-jakson toteutustavasta, lähinnä järkytyin. Saimme pientä infoa siitä jo viime keväänä. Päässä pyöri kaikenlaista ideaan liittyen: Pitäisikö meidän oikeasti pystyä vastaamaan toiminnasta ihan itse?! Mitenköhän se käytännössä tapahtuu? Entä jos se ei sujukaan? Mitä lähemmäksi top-jakson alkua päästiin sitä selkeämmäksi ajatukseni tulivat. Toisaalta minua jännitti hirveästi, mutta toisaalta odotin alkua innolla. Uskon tämän kasvattavan enemmän ammatillisesti, kun joutuu itse pohtimaan ja ratkomaan tilanteita jo tässä vaiheessa. Perehdytysviikoilla tuli esille paljon muistettavia asioita, sitä ihan järkyttyi miten paljon vuoroon sisältyykään asiaa. Ensimmäinen vastuuviikko jännitti ja paljon. Kaikki se suuri määrä asioita läsähti kerralla harteille. Nyt useampi vastuuviikko takana ja arjen pyöritys sujuu hyvin. On ollut mukava tehdä työtä luokkakavereiden kanssa, on päässyt oppimaan heiltä. Alkujärkytyksestä kun pääsin, niin on ollut yllättävän mukavaa. Suosittelen tätä muillekkin lähihoitajaopiskelija ryhmille!"


"Kun kuulin että pääsemme kokeilemaan top-jaksoa uudella tavalla, olin aivan innoissani asiasta. Omasta mielestäni tiesin että se toteutuisi hyvin, koska käytännössä opitut asiat jää itselläni ainaki
paremmin mieleen. En ole kokenut hommaa liian vastuulliseksi, koska meillä on  henkilökunta auttamassa meitä koko ajan, jos meillä tulee kysymyksiä tai joitain ongelmia että kuinkas nyt toimitaan, siihen saamme heti apua. Perehdytysviikoilla meidät kyllä perehdytettiin hyvin ja tutustuimme asukkaisiin niin että meidän on helppo tehdä siellä päivän askareet. Hoito- ja huolenpidon jaksolta meillä on niin hyvät pohjat tehdä kyseistä hommaa, että liitämme siihen vain kuntouttavaa työotetta. Olemme päässeet hyvin rytmiin opiskelijoina vastuullisella viikolla, valitsemme aamu- ja iltavuoroon vastuu henkilön, joka jakaa hommat ja pitää huolen siitä että kaikki työt tulee tehtyä päivän aikana. Ryhmä toppi vaatii opiskelijoilta vastuun ottamista ja oma-aloitteisuutta melko paljon. "

Maru, Merja ja Jenna

Kesäajan opiskelu - opiskelijoiden pohdiskelua

Työharjoittelumme alkoi 4.5 ja lukion käyneillä harjoittelu alkoi 24.4. Myöhemmin aloittavien harjoittelu päättyi 12.6 ja aikaisemmin aloittavien päättyi 30.5. Eli kesäloma alkoi nuoremmilla opiskelijoilla kaksi viikkoa myöhemmin kuin tavallisesti. Hieman tympeäähän se oli, kun muilla alkoi kesäloma aikaisemmin. Kuitenkin, kokonaisuudessaan se oli vain pikku juttu, koska työpaikka ja työntekijät olivat mahtavia. Opimme paljon uusia asioita ja käytännössähän kaikki onnistuu paremmin.

Kun lukion käyneet lähtivät toppi-jaksolle, jäimme me muut vielä kouluun. Kävimme opiskelemassa ATTO- aineita, joihin kuului mm. matematiikka, ruotsi, englanti, äidinkieli, fysiikka ja kemia. Mekin lähdimme sitten kahden viikon jälkeen työharjoitteluun.

Toppi sujui kaikin puolin hyvin. Kaikki työntekijät olivat tuttuja jo entuudestaan ja potilaatkin osittain. Oli mukavaa mennä töihin paikkaan, jonka henkilöt ovat tuttuja. Kuten kaikki varmaan tietävät, oli kesän sää aika huono. Monesti kotiin mennessä satoi kaatamalla eikä siihen säähän ollut mukava mennä ajelemaan skootterilla.

Kun olimme topissa, saimme tehdä halutessamme yhden yövuoron. Halusin kokea, että minkälaista se on, joten kävin yhden yön tekemässä. Alussa yövuoroon meno jännitti, koska ei ollut entuudestaan kokemusta moisesta, mutta hyvin se meni. Väsyttävää hommaa se oli, mutta voisin ottaa yövuoroja seuraavissakin toppipaikoissa.

Kesällä saimme lisäksi viisi tehtävää, joita meillä piti tehdä loman viimeisen viikon aikana ja palauttaa ne ennen koulun alkua. Tehtävät olivat laajoja ja aluksi vaikeita, mutta kun asiaan perehtyi niin tehtävät olivat helppoja. Opettaja oli laittanut meille avuksi joitakin linkkejä, mikä helpotti tehtävien tekoa. Kävimme tehtäviä läpi ensimmäisillä kouluviikoilla.

Kesällä opiskelu oli mukavaa, koska itse sai päättää milloin tekee tehtäviä. Tehtävät myös orientoivat meitä koulun alkuun, koska koulu alkoi seuraavalla viikolla. Itsenäisen opiskelun viikko on siis hyvä asia, koska suoraan kouluun meno on aina yhtä suuri järkytys.

Elli, Saana, Satu ja Marjut